torstai 9. huhtikuuta 2015

RyeBreath päätökseen



Osani koehenkilönä RyeBreath-tutkimuksessa päättyi pari viikkoa sitten. Kaksi viimeistä viikkoa koostuivat höttöleipäviikosta ja täysjyvävehnäleipäviikosta. Aikaisempia tuntemuksia voit lukea täältä ja täältä.

Täysjyvävehnäleipä piti kylläisenä selvästi pidempään kuin höttöleipä. Eroa ruisleipään en huomannut. Isompi ero olisi voinut syntyä, jos ruisleipä olisi ollut vielä kuitupitoisempaa. Lisäksi kylläisyyteen vaikuttavat muutkin asiat kuin kuitu, mm. leivän rakenne.

Pidin tutkimuksen ajan ruokapäiväkirjaa ja sain ruokavaliostani palautetta tutkimuksen jälkeen. Kuidun määrä oli alhaisimmalla viikolla, oletetusti höttöleipäviikolla, 38 g vuorokaudessa. Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee vähintään 25-35 g päivässä ja Sydänliitto 25 g naisille ja 35 g miehille. Ruisleipäjaksolla kuidun määrä oli 64 g vuorokaudessa. Keskimäärin kuidun määrä oli 46 g. Tästä näkee että leivän laadulla on väliä.

Kuidun saanti eri leipäviikoilla. Höttöleipäjaksolla sain kuitua keskimäärin 38 g vuorokaudessa, kun ruisleipäjaksolla saanti oli hulppeat 64 g. Koko tutkimuksen ajalta keskiarvo on 46 g. Suositeltu saanti on miehille vähintään 35 g.

Viljavalmisteet ovat suomalaisilla iso suolan lähde. Tutkimuksen aikana sain suolaa ruoan mukana keskimäärin 8,9 g. Suositus on alle 5 grammaa. Syön juustoa ja leikkeleitä keskimääräistä vähemmän, enkä yleensä lisää ruokaan kovinkaan paljon suolaa. Suuri suolamäärä tulikin minulle yllätyksenä. Leivät sisältävät usein paljon suolaa (1,2 g/100 g), missä leipomoilla olisi petrattavaa. Harva kuluttaja kiinnittää huomiota leivän suolan määrään, yleensä kuitu on isompi valintaa ohjaava tekijä. Useimpia kiinnostaa etupäässä maku.

Suolasta on viime vuosina kiistelty paljon. Muotia on käyttää vuori- tai merisuolaa, koska teollista suolaa pidetään epäterveellisenä ja pahanmakuisena. Vuori- ja merisuola sisältävät jodia hyvin vähän ja natriumia yhtä paljon kuin tavallinen suola. Suomalaiset kärsivät lievästä jodin puutteesta ja ravitsemusneuvottelukunta suosittelee teollisuuden siirtyvän jodioidun suolan käyttöön. Ilmeisesti osa tuottajista olisi halunnut tehdä niin jo aikaisemmin, mutta jodioitua suolaa ei ole ollut tarjolla isoissa pakkauksissa. Niinpä kaupan tuotteissa, mm. leivässä, on käytetty jodioimatonta suolaa. Kotona kannattaa käyttää suolaa, jossa natriumia on vähennetty. Perinteinen sellainen suola on Pansuola (43% vähemmän natriumia), mutta vielä parempi vaihtoehto on esimerkiksi Jozon jodioitu mineraalisuola, jossa on 70% vähemmän natriumia.

Suurin osa ihmisistä tietää, että suola kohottaa verenpainetta. Runsas suolan saanti lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa kuitenkin myös verenpaineesta riippumatta. Suola myös altistaa osteoporoosille, koska se lisää kalsiumin eritystä virtsaan. Lisäksi suolan ja mahasyövän välillä on havaittu yhteys.

RyeBreath-tutkimuksesta julkaistaan syksyllä artikkeli, jossa selvitetään eri leipäjaksojen vaikutuksia uloshengitysilmaan. Tuloksissa on todennäköisesti eroja ja onkin mielenkiintoista seurata, voisiko jatkossa ruokavalion laatua tutkia helpolla hengitysilmanäytteellä. Se voisi vähentää verikokeiden tarvetta, mistä neulakammoiset ainakin olisivat mielissään.


Kuva: Leipätiedotus

Lähteet:

Cappuccio FP, Kalaitzidis R, Duneclift S, Eastwood JB. Unravelling the links between calcium excretion, salt intake, hypertension, kidney stones and bone metabolism. J Nephrol. 2000 May-Jun;13(3):169-77.

D'Elia L, Rossi G, Ippolito R, Cappuccio FP, Strazzullo P. Habitual salt intake and risk of gastric cancer: a meta-analysis of prospective studies. Clin Nutr. 2012 Aug;31(4):489-98. doi: 10.1016/j.clnu.2012.01.003. Epub 2012 Jan 31.



Perry IJ. Dietary salt intake and cerebrovascular damage. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2000 Aug;10(4):229-35.

THL. Finravinto 2012 –tutkimus. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino Oy 2013.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemusneuvottelukunta suosittaa jodioidun suolan kattavaa käyttöä. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ajankohtaista?bid=4174