sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Lasta odottavan ja imettävän äidin ruokavalio

Lasta odottava äiti saattaa pohtia, miten pitäisi syödä, jotta ruokavalio edistäisi lapsen terveyttä parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi imettävät äidit pohtivat mahdollisia ruoka-ainerajoituksia ja oman syönnin vaikutuksia äidinmaitoon. Tiettyjä erikoistarpeita ja toisaalta rajoituksia raskauden ja imetyksen aikaiseen ruokavalioon liittyykin, vaikka perusruoalla ja riittävän monipuolisella syömisellä pärjää jo pitkälle. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsi tutustuu erilaisiin ruokiin ja siihen liittyy tarjottavien ruokien osalta rajoitteita.
Olen korostanut joitakin tärkeitä kohtia ja helpomman luettavuuden vuoksi tekstissä ei ole paljon viitteitä, mutta lähteet löytyvät tekstin lopusta. Tätä tekstiä on pyydetty useampaan kertaan, olkaa hyvä!
Ravitsemus raskauden aikana

Hedelmällisessä iässä olevan naisen tulisi kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja ravintoaineiden saantiin jo ennen raskautta. Naisen raskauden alkuvaiheen ja ensimmäisen kolmanneksen ravitsemuksella voi olla vaikutus sikiön kehitykseen ja mahdollisiin kehityshäiriöihin. Erityisen tärkeää on alkoholin käytön ja tupakoinnin välttäminen sekä folaatin riittävä saanti.
Näyttää yhä enemmän siltä, että äidin raskauden aikaisella ruokavaliolla ja elintavoilla voi olla pysyviä vaikutuksia tulevan lapsen terveyteen. Lapsi maistaa ja tutustuu makuihin jo sikiöaikana, millä voi olla vaikutuksia siihen, mistä lapsi myöhemmin tykkää. Vielä tärkeämpää voi olla raskauden aikaisten elintapojen vaikutus geenien aktiivisuuteen. Puhutaan epigeneettisestä säätelystä, eli vaikka samat geenit siirtyvät lapselle, on niiden aktiivisuudessa eroja. Myös osa äidin mikrobistosta siirtyy lapsen suolistoon ja on huomattu, että lihavilla ihmisillä mikrobisto on erilainen kuin hoikilla. Siitä ei ole varmuutta, onko mikrobisto syynä lihavuuteen vai sen oire, mutta elintavat kannattaa laittaa kuntoon ennen raskautta.
Hyvä maha, parempi keho.


Monipuolisesti syövä, terve äiti ei tarvitse erityisiä muutoksia ruokavalioonsa. Siten raskautta suunnittelevan naisen suositellaan noudattavan terveelle aikuisväestölle suunnattuja ravitsemussuosituksia ja monipuolista ruokavaliota. Suomalaiset ravitsemussuositukset suosittelevat runsaasti kasviksia ja hedelmiä, valkoisten viljatuotteiden vaihtoa täysjyväviljatuotteisiin, vähärasvaisia maitotuotteita, pähkinöitä ja siemeniä, siipikarjan lihaa ja kalaa. Tyydyttyneet rasvat suositellaan vaihtamaan tyydyttymättömiä rasvoja sisältäviin elintarvikkeisiin: kasviöljyt (monipuolisesti, esim. rypsi-, oliivi-, pellavansiemen-, ja camelinaöljy), pähkinät ja siemenet sekä kala. Punaista lihaa suositellaan rajoittamaan puoleen kiloon viikossa ja välttämään jalostettuja lihatuotteita, kuten makkaraa ja leikkeleitä. Kalaa suositellaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa.
Miksi folaatti sitten on niin tärkeä? Folaattia tarvitaan solujen jakautumiseen ja verisolujen muodostumiseen. Elimistön matala folaattipitoisuus ja sen vähäinen saanti ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheessa on yhteydessä sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriöihin. Folaatin saantisuositus onkin korkeampi hedelmällisessä iässä oleville naisille kuin muulle väestölle. Suomalaiset ravitsemussuositukset suosittelevat hedelmällisessä iässä oleville naisille 400 mikrogramman (µg) päiväsaantia. Folaattia on eniten vihreissä kasviksissa, palkokasveissa ja maksassa. Myös täysjyväviljavalmisteet ja marjat ovat tärkeitä folaatin lähteitä. Maksaa ei toisaalta raskaana oleville naisille suositella sen korkean A-vitamiini- ja raskasmetallipitoisuuden lisäämän epämuodostuma- ja keskenmenoriskin vuoksi.
Naisen tulisi olla raskaaksi tullessaan terveessä painoluokassa, joka tarkoittaa painoindeksin BMI-asteikolla väliä 18,5-24,9. Tätä matalampi tai korkeampi BMI on yhteydessä raskausajan komplikaatioihin. Raskauden edetessä tavoiteltu painon lisäys on suoraan yhteydessä raskauden alkuvaiheen painoindeksiin. Mitä matalampi raskauden alkuvaiheen paino on, sitä enemmän sen tulisi nousta. Vastaavasti raskauden alkuvaiheessa suuremman BMI:n omaavan naisen painonnousun tulisi olla maltillisempaa. Alla olevassa olevassa taulukossa on esitetty eri BMI-luokissa olevien naisten suositeltu painonnousu raskauden aikana. Paino nousee keskimäärin 10-12 kg raskauden aikana ja siitä suurin osa on nestettä.

Taulukko 1. Suositus painonnoususta raskauden aikana (muokattu Institute of Medicine 2009)
BMI (kg/m2) ennen hedelmöitystä
Suositeltu painonlisäys (kg)
<18,5
12,5 - 18,0
18,5-24,9
11,5 - 16,0
25-29,9
7,0 - 11,5
>30,0
5,0 - 9,0

Energian tarve lisääntyy raskauden aikana. Koko raskaus vaatii lähteistä riippuen lisäenergiaa noin 88 000-90 000 kcal tai 73 000 kcal. Lisäenergian tarve muuttuu raskauden eri vaiheiden aikana. Ensimmäisen kolmanneksen aikana lisäenergian tarve on päivässä noin 100 kcal, toisen kolmanneksen aikana noin 330 kcal ja kolmannen kolmanneksen aikana noin 540 kcal. Keho mukautuu lisääntyneeseen energiantarpeeseen tehostamalla ravintoaineiden imeytymistä ja hyväksikäyttöä ravinnosta sekä lisääntyneellä ruokahalulla. Lisäksi liikunnan määrä usein vähenee ja rasva-aineenvaihdunnassa tapahtuu muutoksia. Kuitenkin myös perusaineenvaihdunta kiihtyy. Suositeltu lisäproteiinin saanti raskauden eri kolmanneksien aikana verrattuna tavalliseen ruokavalioon on noin 1, 9 ja 28 grammaa päivässä. Käytännössä ensimmäisen kolmanneksen aikana proteiinintarve ei kasva, toisella kolmannekselle tarve tyydyttyy 100 grammalla rahkaa ja viimeisellä kolmanneksella lisätarve hoituu esim. 250 grammalla raejuustoa. Tietysti lisäproteiinin tarve täytetään omien mieltymysten ja ruokavalion mukaan, proteiinia saa monesta muustakin lähteestä. 
Rasva on tärkeää sikiön hermoston kehitykselle ja se on tärkeä osa solujen kalvostoja. Ravintorasvat suositellaan nautittavaksi pääosin tyydyttymättöminä. Se tarkoittaa käytännössä voin, juuston, rasvaisen lihan ja muiden tyydyttyneiden rasvojen lähteiden sijaan kasvimargariineja, kasviöljyjä, kalaa ja pähkinöitä. Tutkimus tutkimuksen perään on tullut siihen tulokseen, että tyydyttyneet rasvat kannattaa vaihtaa tyydyttymättömiin (vaikka tyydyttyneet rasvat eivät verisuonisairauksien itsenäinen vaaratekijä olekaan), viimeksi merkittävä tutkimus toukokuulta American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä (Lof ym. 2015). Välttämättömien rasvahappojen, linolihapon ja alfalinoleenihapon tarve lisääntyy raskauden aikana. Kokonaisenergiansaannista vähintään 5 % tulisi koostua välttämättömistä rasvahapoista ja vähintään 1 % n-3-sarjan rasvahapoista. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana dokosaheksaeenihappoa (DHA) kertyy sikiön aivoihin ja verkkokalvoon ja sen saanti tulisi olla ainakin 200 milligrammaa päivässä. DHA:ta saadaan rasvaisesta kalasta.
Kalsiumin tarve raskauden aikana on 900 mg päivässä. Kalsiumin imeytyminen tehostuu raskauden aikana, mikä vähentää tarvetta lisätä kalsiumin saantia. Lasillinen maitoa sisältää noin 240 mg kalsiumia ja yksi 10 g juustoviipale sisältää noin 100 mg kalsiumia. Jos kalsiumia ei saada tarpeeksi ravinnosta, voidaan turvautua kalsiumiin ravintolisänä.
D-vitamiini on tärkeää kalsiumaineenvaihdunnassa ja sen imeytymisessä. D-vitamiinia erittyy ihossa auringonvalon altistuksen aikana. Ravinnosta D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, kalaöljy, kananmuna ja D-vitaminoidut levitteet ja maitotuotteet. Raskaana oleville suositellaan ravinnosta saatavan D-vitamiinin lisäksi 10 µg D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
Raudan tarve suurenee raskauden aikana. Raudalle ei ole kuitenkaan saantisuosituksia raskauden aikana, ainakaan suomalaisissa suosituksissa. Raudan tarve kaksinkertaistuu raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana. Rautavarastoja puretaan raskauden aikana ja siksi niiden määrä tulisi olla vähintään 500 mg ennen raskautta. Jos hemoglobiinitaso on matala raskauden alkuvaiheessa, voidaan rautaa ottaa ravintolisänä. Lisääntynyttä tarvetta raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen on vaikea tyydyttää ilman rautavalmisteita. Raudan tarve lisääntyy koska sikiö ja kohu kasvavat, punasolujen määrä lisääntyy ja verta menetetään synnytyksen aikana. Kompensatorisia mekanismeja raudan lisääntyneelle tarpeelle raskauden aikana ovat kuukautisten puuttuminen ja tehostunut imeytyminen ravinnosta. Anemia on yhteydessä lapsen alhaiseen syntymäpainoon ja ennenaikaiseen synnytykseen. Raudan parhaita lähteitä ravinnosta ovat liha ja täysjyvävilja, erityisesti ruisleipä.
Raskaana oleville suositellaan joitakin ravintolisiä yleisesti ja joitakin ravintolisiä tilanteen mukaan. D-vitamiinia suositellaan 10 µg vuoden ympäri. Ravinnosta saatavan folaatin määrän tulisi olla 500 µg päivässä. Jos esiintyy folaatin puutetta, suositellaan monipuolisen ruokavalion lisäksi päivittäistä 400 µg foolihappolisää tablettina. Kalsiumia suositellaan otettavaksi ravintolisänä 1000 mg päivässä mikäli kalsiumin saanti turvataan pelkästään valmisteilla. Monivitamiinivalmisteita voi käyttää jos ruokavalio on yksipuolinen tai rajoitettu.
Pientä researchiä kannattaa harrastaa lapsensa terveyden eteen.


Raskausaikana on vältettävä tiettyjä ravintoaineryhmiä ja ruokia. Alkoholi haittaa sikiön kasvua ja kehitystä ja sitä on vältettävä kokonaan. Inkiväärissä on kemiallisia ainesosia jotka saattavat olla haitallisia sikiön kehitykselle. Kofeiinin saanti tulee rajoittaa 300 milligrammaan päivässä. Se vastaa noin 3,5-4,5 dl kahvia, riippuen kahvin valmistustavasta. Energiajuomia ei suositella.
Kalaa suositellaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa, mutta haukea on vältettävä kokonaan sen korkean elohopeapitoisuuden takia. Petokaloja, kuten sisävesien ahvenia, kuhaa ja madetta voi syödä rajoitetusti niiden elohopeapitoisuuden vuoksi. Itämeren isoa silakkaa, lohta ja taimenta suositellaan syötäväksi enintään 1-2 kertaa kuukaudessa. Tyhjiö- ja suojapakattuja, graavisuolattuja ja kylmäsavustettuja kalatuotteita, pateita ja mätiä, pastöroimatonta maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita tulee välttää listeriavaaran vuoksi.
Kolesterolia alentavia kasvistanoleita ja -steroleita sisältäviä tuotteita, kuten Benecolia ja Becel Pro Activia ei suositella. Makeutusaineista syklamaattia ja sakariinia ei suositella. Korvasieniä ei suositella sen gyromitriini-nimisen myrkyn vuoksi. Lakritsin ja salmiakin säännöllistä käyttöä ei suositella niiden verenpainetta nostavan vaikutuksen vuoksi, päivässä annoksen tulee olla korkeintaan 50 grammaa.
Maksaruokia ei suositella niiden sisältämän korkean A-vitamiini- ja raskasmetallipitoisuuden vuoksi. Pellavansiemeniä ei suositella niiden sisältämän kadmiumin ja syaanivedyn vuoksi. Raakaa lihaa ei suositella edes pieniä määriä ja liha tulee kypsentää kauttaaltaan yli 70 asteeseen. Yrttijuomia ei suositella sillä niitä ei ole tutkittu tarpeeksi (tällä tarkoitetaan siis esimerkiksi nyt muodikkaita yrttiteejuomia, kuten Pukkan juomat). Samoin luontaistuotteita ja luontaisravintolisiä on vältettävä. Lisäksi merilevävalmisteita ei suositella jos niiden jodipitoisuus ei ole tiedossa. Suolan käyttöä tulee rajoittaa. Ulkomaisia pakastevadelmia tulee kuumentaa vähintään 2 minuuttia 90 asteessa, sillä ne saattavat sisältää norovirusta.
Vältettäviä ruokia ovat siis:
  • alkoholi
  • inkivääri
  • kofeiini suurissa määrin
  • pastöroimaton maito (listeriavaara)
  • kalojen suhteen
    • haukea vältettävä kokonaan, muita petokaloja rajoitetusti (elohopea)
    • tyhjiö- ja suojapakattua, graavisuolattua ja kylmäsavustettua kalaa, pateita ja mätiä vältettävä (listeriavaara)
    • Itämeren iso silakka, lohi ja taimen enintään 1-2 krt/kk

Raskausaikana voi esiintyä syömistä ja tarpeellisten ravintoaineiden saantia vaikeuttavia tekijöitä. Huonovointisuus on yleistä. Lisäksi voi esiintyä närästystä, ummetusta ja muita ruoansulatushäiriöitä. Ruokahalu voi vähentyä. Lapsen terveyden kannalta riskiryhmiä ovat naiset joilla on rajoitettu ruokavalio, matalat ravintoainepitoisuudet ennen raskautta, ylipainoa tai alipainoa, useampi raskaus lyhyen ajan sisällä, kroonisia sairauksia kuten diabetes sekä matala tulotaso. Lisäksi riskiryhmiin kuuluvat teiniäidit sekä alkoholin ja huumeiden käyttäjät sekä tupakoitsijat.
Ravitsemus imetyksen aikana

Imetyksellä on lukuisia terveyshyötyjä. Se helpottaa äidin painonlaskua raskauden jälkeen ja se voi laskea äidin rinta- ja munasarjasyövän riskiä. Lisäksi se vähentää tyypin 2 diabeteksen, korkean verenpaineen ja veren huonojen rasva-arvojen riskiä, samalla vähentäen sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Vauvan myöhemmän ylipainon sekä tyypin 1 ja 2 diabeteksen riski myöhemmällä iällä pienenee imetyksen ansiosta. Lisäksi se vähentää vauvan hengitystietulehdusten, ripulitaudin, virtsatietulehduksen, korvatulehdusten ja atooppisen ihottuman riskiä sekä tehostaa joidenkin rokotteiden immuunivastetta.
Imetys suojelee lasta infektioilta ja ripulilta. Äidinmaito nopeuttaa ennenaikaisesti syntyneen vauvan suoliston ja neurologista kehitystä. Lisäksi se parantaa äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Imetys on myös ekologisesti kannattavaa, sillä se on edullinen tapa ruokkia vauva ja ympäristöystävällistä verrattuna äidinmaidonvastikkeisiin. Kannattaa siis imettää, jos se suinkin on mahdollista.
Imetys suositellaan aloitettavan puolen tunnin sisällä synnytyksestä. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana suositellaan vauvan ravinnoksi pelkkää äidinmaitoa. Kuudennen ikäkuukauden jälkeen voidaan aloittaa ruokien syöttäminen vauvalle. Monet aloittavat käytännössä ruokien maistatuksen jo ennen tätä. Imetystä voidaan jatkaa kaksivuotiaaksi asti.
Keskimäärin äidinmaitoa erittyy noin 750 grammaa vuorokaudessa. Lapsen kahden ensimmäisen kuukauden aikana äidinmaidon tuotanto kuluttaa noin 600 kcal, kuukausien 3-5 aikana noin 660 kcal ja kuukausien 6-8 aikana noin 675 kcal. Osa energiasta kulutetaan äidin rasvavarastoista jos kokonaisenergiankulutus on suurempi kuin saatu energia. Näin painonpudotus raskauden jälkeen voi helpottua. Imetys ei kuitenkaan selkeästi vaikuta painonpudotukseen. Äidinmaidon tuotannon vaatima energia on esitelty tarkemmin alla olevassa taulukossa.

Taulukko 2. Äidinmaidon tuotannon vaatima energiantarve (kcal/24 h) (muokattu Nordic Council of Ministers 2012).
Kuukausia synnytyksen jälkeen
0–2
3–5
6–8
9–11
11–23
Täysimetys
598
660
674
756
 –
Osittainen imetys
538
576
497
367
377

Imetyksen aikana ei suositella laihduttamista tai suuria rajoituksia ruokavalioon. Energiansaanti on usein riittävää, kun äiti syö näläntunteen mukaan. Ravitsemukseen tulisi kiinnittää huomiota muun muassa siksi, että
äidinmaidon rasvahappokoostumus muuttuu ravinnosta saatavan rasvan mukaan. Välttämättömät rasvahapot ovat tärkeitä vauvan kehitykselle ja äidin tulisi saada niitä ravinnosta tarpeeksi. 
Pääsääntöisesti suositukset ravintoaineiden saannista ovat samat kuin raskaana olevilla, mutta A-vitamiinin ja B12-vitamiinin suositukset ovat selkeästi korkeammat. A-vitamiinin saantisuositus on 1100 retinoliekvivalenttia (RE) kun se raskaana oleville on 800 RE. B12-vitamiinin saantisuositus on 2,6 µg kun se raskaana olevilla on 2 µg. Muiden vitamiinien kuin D-vitamiinin suositukset ovat hieman korkeammat. Fosforin ja jodin saantisuositukset ovat myös hieman korkeammat. Proteiinia suositellaan saatavaksi 18-20 grammaa enemmän kuin normaaliruokavaliossa.
Äidin imetyksen aikaisella ruokavaliolla on vaikutuksia joidenkin kivennäisaineiden ja vitamiinien pitoisuuksiin äidinmaidossa. Näihin kuuluvat jodi, seleeni, folaatti, A-vitamiini, jotkin B-vitamiinit ja C-vitamiini. Lisäksi ravinnon rasvat vaikuttavat äidinmaidon rasvahappokoostumukseen. Äidinmaidon energia-, proteiini-, laktoosi-, kalsium-, rauta-, sinkki-, kupari- ja D-vitamiinipitoisuuksiin ravinnonsaannilla ei ole suurta vaikutusta. Se voi vaikuttaa äidin vitamiini- ja kivennäisainevarastoihin, etenkin jos ne ovat jo valmiiksi alhaiset. Alkoholia, tupakointia ja muita päihteitä ei suositella nautittavaksi imetyksen aikana, sillä ne voivat imeytyä äidinmaitoon. Pieni määrä kofeiinia esim. kahvin muodossa ei haittaa, suuri määrä voi tehdä lapsen levottomaksi.
On äitejä, jotka tarvitsevat tukea imettämisen suhteen. Siinä voivat auttaa terveydenhoitohenkilökunta tai tuttavat. Hoitotyön tutkimussäätiön mukaan äidit, joilla on riski lopettaa imettäminen aikaisin ovat ”nuoret, vähän koulutetut ja heikossa taloudellisessa asemassa olevat, vähemmistökulttuureihin kuuluvat, tupakoivat, keisarileikkauksella synnyttäneet, vaikean synnytyksen läpikäyneet ja lyhyttä imetystä suunnittelevat. Myös äidit, jotka kokevat selviytyvänsä heikosti imetyksestä ja joilla on imetysongelmia synnytyssairaalassa tai joilla on kokemus riittämättömästä maitomäärästä tai liian vähäisestä imetystuesta, kuuluvat imetyksen lopettamisen riskiryhmään. Varhainen töihin tai opiskelemaan paluu lisää riskiä lopettaa imetys varhain.” Näille äideille tulisi tarjottua kohdennettua tukea.
Suomessa imetystä edistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjelma imetyksen edistämiseksi. Imetystä edistäviä hoitokäytäntöjä synnytyssairaaloissa ovat muun muassa varhainen ihokontakti, ensi-imetys, imetysasentojen ohjaus, vauvan imemisotteen tarkastaminen, ympärivuorokautinen vierihoito, lapsentahtinen imetys sekä täysimetys. Rintaruokintaan kannustetaan suomalaisissa neuvoloissa. Äitiys- ja lastenneuvoloihin esitetään seitsemän askeleen ohjelmaa, jolla neuvola voi tukea ja edistää imetystä. Rintaruokinnan toteutumista helpottaa Suomessa äitiysvapaa.
Unicef ja WHO käynnistivät vuonna 1991 Lapsiystävällinen sairaala -ohjelman. Ohjelman tavoitteena on edistää rintaruokintaa maailmanlaajuisesti. Ohjelmassa on kymmenen kohtaa, joiden avulla rintaruokintaa voi edistää sairaaloissa ja neuvoloissa.
Jos imetystä ei toteuteta, on lasta ruokittava äidinmaitovastikkeilla. Ensimmäisen kuukauden aikana äidinmaitovastiketta on syötettävä lapselle 500-600 millilitraa. Kuukauden ikäiselle lapselle syötetään 600-800 millilitraa korviketta ja 2-6 kuukauden ikäiselle lapselle 700-1000 millilitraa. Sen jälkeen tarve vähenee ensimmäiseen ikävuoteen mennessä 600 millilitraan päivässä, koska lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Lasta voidaan alkaa totutella kiinteään ruokaan sosemuodossa jo alle puolivuotiaana ja siitä eteenpäin kiinteän ruuan merkitys ravinnossa korostuu.
Kuinka paljon energiaa lapsi kuluttaa?
Imeväisikäisellä saanti vastaa yleensä tarvetta, kun häntä imetetään. Noin puolen vuoden iässä aloitetaan tutustuminen ruokiin, jolloin yhä suurempi osuus energiasta tulee muusta kuin äidinmaidosta. Lapsentahtisessa imetyksessä lapsi säätelee tarkasti energiansaantiaan fysiologisten tuntemustensa perusteella. Vastasyntyneen lapsen energiantarve on noin 95 kcal painokiloa kohti vuorokaudessa.
Joitakin ruokia ei suositella alle 1-vuotiaille
Lapsi alkaa syömään tavallista ruokaa jo alle vuoden ikäisenä. Sormisyöminen tekee hyvää lapsen motoriikalle ja hän pääsee syömään, tai ainakin maistelemaan ruokaa omaan tahtiin. Joitakin rajoitteita kuitenkin on siihen asti, kunnes lapsi täyttää vuoden.

Hedelmäsäilykkeitä ei käytetä hedelmäruokina. Säilöntäaineita sisältävät mehut on myös syytä jättää myöhemmäksi. Raparperia vältetään runsaan oksaalihappopitoisuuden vuoksi.
Kuivattuja herneitä ja papuja ei anneta huonon sulavuuden vuoksi. Runsas annos tuoreita herneitä, leikkopapuja ja kaalia voi aiheuttaa ilmavaivoja. Niitä voi käyttää pieniä määriä soseissa.
Sekä luonnon että viljellyissä sienissä on luontaisesti haitallisia aineita tai raskasmetalleja, joiden turvallisuudesta pikkulapsille ei ole tietoa. Imeväisikäisille niitä ei suositella. Sienet ovat myös vaikeasti sulavia.
Sormisyömisessä parasta on sotku.


Ituja ei anneta salmonellavaaran vuoksi. Pähkinöitä, manteleita ja siemeniä ei anneta  hometoksiinivaaran ja hengitysteihin joutumisen vaaran vuoksi. Varhaisella altistuksella voidaan tosin pienentää myöhemmän pähkinäallergian riskiä, joten pähkinöitä voi antaa esimerkiksi pähkinävoina tai lisätä pähkinäjauheita leivonnaisten taikinaan. Samalla ruokavalion rasvahappokoostumus paranee. Mustuneita tai epämuodostuneen näköisiä pähkinöitä ei kannata antaa.
Kaakaon käyttöä imeväisiässä rajoittavat haitalliset parkkiaineet, virkistävät aineet ja korkea oksaalihappopitoisuus. Teetä vältetään sen kofeiinin kaltaisten aineiden takia.
Hunajaa ei suositella imeväisikäisille siihen liittyvän botulismivaaran vuoksi. Maksaruokia ja maksamakkaraa ei anneta liiallisen A-vitamiinipitoisuuden ja raskasmetallipitoisuuden vuoksi.
Suolaa ei käytetä lainkaan eikä ruokaa valmisteta suola- ja lisäainepitoisista elintarvikkeista kuten makkaroista ja juustoista. Makkaran käyttöä rajoittaa lisäksi säilöntäaineena käytetty nitriitti. Jäätelöä, vanukkaita ja muita maustettuja ja lisäainepitoisia maitovalmisteita ei anneta imeväisiässä. Valmisruoat eivät sovi suolaisuutensa ja mausteisuutensa vuoksi alle yksivuotiaille.
Lopuksi
Perusruoalla, joka rakentuu kasvisten ympärille, pääsee pitkälle. Joitakin erityishuomioita raskaana olevien, imettävien ja alle 1-vuotiaiden kohdalla kuitenkin on ja niistä on molempien vanhempien syytä olla tietoisia. Lisäksi muita lapsia hoitavia henkilöitä kannattaa huomauttaa asiasta. Turhan vainoharhaiseksi on silti turha ryhtyä, eikä lapsen tarvitse syödä pelkkää luomua tai muuten äärettömän ”puhtaasti”. Päiväkodeissa ruoka tulee nykyisin yleensä alueellisista tuotantokeittiöistä, joissa tiedetään rajoitukset lasten syömiseen liittyvät rajoitukset, joten oman lapsensa voi turvallisesti viedä päivähoitoon. Tutkimuksissa päiväkoti- ja kouluruokailuun osallistuvat lapset syövät pääsääntöisesti terveellisemmin ja monipuolisemmin.
Ruoka itsessään on erittäin tärkeä osa terveyttä, hyvinvointia ja kehitystä, muttei ainoa. Etenkin nykyään on kiinnitettävä huomiota myös psyykkiseen puoleen ja siihen, että suhde ruokaan on terve eikä sisällä negatiivisia tunteita. Yhteiset, positiiviset ruokahetket koko perheen kesken tekevät jo paljon. Lisäksi ei ruoasta ei kannata tehdä turhan isoa numeroa tai puhua korostetusti ruoan terveysvaikutuksista. Vanhempien tai muiden perheenjäsenten ei myöskään kannata lapsen edessä puhua laihdutuksesta tai olla kriittisiä omaa kehoa kohtaan. Lapselle tärkeintä on, että ruoka maistuu, se sisältää tarpeeksi ravinteita ja että oikeaa ruokaa on tarjolla tarpeeksi usein päivän aikana. Lisää juttuja syömisestä voi lukea alla olevista lähteistä ja Syö hyvää –sivustolta.


Lisäys 15.6. Kiitos Hany Ahmedille ja Aapeli Lahtiselle avusta tekstin toteuttamisessa!
Kuvat: Flickr / Yon Garin / .scarlet. / donnierayjones.
Lähteet ja lisälukemista:
British Nutrition Foundation. Pregnancy. Lontoo: British Nutrition Foundation 2014 (päivitetty 4.1.2014). http://www.nutrition.org.uk
EFSA. Scientific Opinion on Dietary Reference Values for protein. EFSA Journal 2012;10(2):2557.
Food and Agriculture Organization of the United Nations. Fats and fatty acids in human nutrition - Report of an expert consultation. FAO Food and Nutrition Paper 91. Rooma: 2010.
Hoitotyön tutkimussäätiö. Raskaana olevan, synnyttävän ja synnyttäneen äidin sekä perheen imetysohjaus. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö 2010 (päivitetty 31.8.2010). http://www.hotus.fi/system/files/Imetysohjaus_sum.pdf
Innis M. Impact of maternal diet on human milk composition and neurological development of infants. Am J Clin Nutr 2014;99:734S-741S.
Institute of Medicine. Weight Gain During Pregnancy. Reexamining the Guidelines. Washington DC: National Academies Press 2009.
Laitinen K, Peippo M, Isolauri E. Mitä ruokaa imeväiselle? Suomen Lääkärilehti 2011;41:3029-3034.
Lof M, Olausson H, Bostrom K, Janerot-Sjöberg B, Sohlstrom A, Forsum E. Changes in basal metabolic rate during pregnancy in relation to changes in body weight and composition, cardiac output, insulin-like growth factor I, and thyroid hormones and in relation to fetal growth. Am J Clin Nutr 2005;81:678-685.
Luustoliitto. Kalsium. Helsinki: Suomen Luustoliitto ry (päivitetty 6.9.2013). http://www.luustoliitto.fi/luustoterveys/kalsium
Lönnerdal B. Effects of maternal dietary intake on human milk composition. J Nutr 1986;116:499-513.
Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations 2012: Integrating nutrition and physical activity. Gylling: Narayana Press 2012.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsi, perhe ja ruoka – Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Helsinki: Edita Prima Oy 2004.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Imetyksen edistäminen Suomessa Toimintaohjelma 2009-2012. Helsinki: Yliopistopaino 2009.
Mannerheimin lastensuojeluliitto. Raskauden aikana vältettävät elintarvikkeet. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/raskaus/ruokavalio/ruokarajoitukset/ (luettu 12.6.2015)
Uusitalo L, Nyberg H, Pelkonen M, Sarlio-Lähteenkorva S, Hakulinen-Viitanen T, Virtanen S. Imeväisikäisten ruokinta Suomessa vuonna 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportteja 8/2012.
Vafeiadou K, Weech M, Altowaijri H, Todd S, Yaqoob P, Jackson KG, Lovegrove JA. Replacement of saturated with unsaturated fats had no impact on vascular function but beneficial effects on lipid biomarkers, E-selectin, and blood pressure: results from the randomized, controlled Dietary Intervention and VAScular function (DIVAS) study. Am J Clin Nutr May 2015 [Epub ahead of print].
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki: Juvenes Oy 2014.
World Health Organization, Unicef. Baby-Friendly Hospital Initiative. Geneve: WHO Document Production Services 2009.
World Health Organization. Infant and young child feeding. Model Chapter for textbooks for medical students and allied health professionals. Geneve: WHO Press 2009.
World Health Organization. Unicef. Healthy Food And Nutrition For Women And Their Families. Kööpenhamina: World Health Organization 2001. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0020/152237/E73470.pdf?ua=1 (luettu 12.6.2014)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ravitsemustieteen opiskelu Itä-Suomen yliopistossa

Aika harva tietää, mitä ravitsemusterapeutilla tarkoitetaan. Vielä harvempi sitä, miten ravitsemusterapeutti eroaa ravintoterapeutista, ravintoneuvojasta tai ravintovalmentajasta. Olenpa kuullut myös arvailuja, että ravitsemustiedettä opiskelevat ovat kokkikoulussa. Mitä Itä-Suomen yliopistossa ravitsemusterapeutiksi opiskeleva pääsee kokemaan?

Kuopion tori.


Laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi voi opiskella Suomessa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Laillistuksella tarkoitetaan Valviran myöntämää lupaa tehdä potilastyötä ravitsemusterapeutin nimikkeellä. Ravitsemusterapeutti on siis suojattu nimike, aivan kuten sairaanhoitaja, fysioterapeutti tai lääkäri. Kuka tahansa ei saa kutsua itseään ravitsemusterapeutiksi, vaan siihen joutuu käymään tarvittavat opinnot ja sen jälkeen hakemaan Valviralta laillistuksen. Ravintoterapeutti, ravintovalmentaja tai ravintoasiantuntija sen sijaan eivät ole suojattuja nimikkeitä. Valvira pitää julkista rekisteriä terveydenhuoltohenkilökunnasta, josta voi käydä tietoja tarkistamassa.

Ravitsemustiedettä voi opiskella myös Helsingin yliopistossa. Sieltä ei valmistuta kuitenkaan ravitsemusterapeutiksi vaan elintarviketieteiden maisteriksi. Myöskään Itä-Suomen yliopistosta kaikki ravitsemustiedettä opiskelevat eivät valmistu ravitsemusterapeuteiksi, sillä osa siirtyy elintarvikebiotekniikan linjalle. Sieltä valmistuvat sijoittuvat teollisuuteen ja muihin asiantuntijatehtäviin. Valinta tehdään jo kandivaiheessa toisen lukuvuoden aikana, jonka jälkeen siirrytään vähitellen eri kursseille ja toden teolla opinnot eroavat sitten maisteriopintojen osalta.


Labratyöt, kuvassa "finnari".
Ravitsemusterapeutit käyvät lähtökohtaisesti viiden vuoden opinnot ja valmistuvat kaikki maistereiksi. Maisterivaiheeseen voi päästä myös suoraan, jos alla on sopivat opinnot. Lisätietoa löytyy yliopiston nettisivuilta.

Kandivaiheen opinnot koostuvat mm. anatomian ja fysiologian, biokemian, kemian, tilastotieteen, epidemiologian, tutkimusmenetelmien, farmakologian ja tietysti ravitsemusaiheisten kurssien opinnoista. Monet kursseista ovat osallistujamäärältään suuria kursseja, johon osallistuvat mm. lääkärit, hammaslääkärit ja farmaseutit. Sivuaineita ei suoraan valita, vaan niiden tilalla ovat vapaasti valittavat opinnot, joille on varattu suhteellisen vähän opintopisteitä. Suosittuja aineita ovat kuitenkin esimerkiksi liikuntalääketiede ja psykologia. Alle olen avannut hieman kursseja ja niiden sisältöjä.
  • Kemiassa jatketaan siitä mihin lukiossa jäätiin ja käydään läpi kemian perusteita. Kurssi on monille kemiaa vähän opiskelleille haastava, sillä opiskelutahti on kova. Ilman kemian tietämystä joutuu tekemään kurssin eteen siis hieman enemmän työtä. Kurssi koostuu luennoista, laskuharjoituksista ja laboratoriotöistä.
  • Anatomian ja fysiologian opinnot koostuvat luennoista ja harjoitustöistä, joissa pääsee tutkimaan asioita käytännössä. Anatomia vie aikaa sen takia, että se on monelle uutta ja vaatii paljon ulkoa opettelua. Harjoitustyöt ovat kuitenkin yleensä silmiä avaavia, kirjaimellisesti.
  • Biokemian opinnot ovat yli 20:n opintopisteen biokokonaisuus, johon kuuluvat solujen toimintaa, molekyylibiologiaa ja genetiikkaa, metaboliaa ja molekulaarista endokrinologiaa käsitteleviä kurssia. Kursseilla on harjoitustöitä, joissa esimerkiksi määritellään laboratoriossa kolesteroliarvot ja tutkitaan geenitutkimuksella, onko itsellä laktoosi-intoleranssia.
  • Tutkimusmenetelmien kursseja ovat epidemiologian lisäksi yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmät ja ravitsemustieteen tutkimusmenetelmät. Tilastotieteen opintoihin kuuluvat biostatistiikka ja tilastollinen ohjelmistokurssi. Näillä kursseilla opetetaan miten tutkimukset ja tutkimusmenetelmät eroavat keskenään, miten niitä pitäisi lukea ja mitä tarkoittavat p-arvo ja luottamusväli. Tärkeitä opintoja siis etenkin, jos meinaa jatkossa perustella asioita tutkimusten avulla.
  • Muita opintoja ovat mm. mikrobiologian perusteet, kansanterveystiede, terveystieteen tietojärjestelmät, terveyspsykologia, terveyden edistäminen, puhe- ja kirjoitusviestintä, kieliopinnot ja tietysti kandidaatintutkielma.
  • Ravitsemustieteen kurssit ovat ne, joilla syntyy eniten keskustelua niin luentojen tai harjoitustöiden aikana kuin myös niiden jälkeen kahvitauoilla. Ravitsemustieteen kurssit käynnistyvät ravitsemustieteen perusteilla, joilla käydään läpi perusasiat ravitsemuksesta, kuten makro- ja mikroravintoaineet, ravitsemussuositukset ja niiden perusta ja ruokavalion koostaminen käytännössä. Elintarvike 1 ja 2 kurssien aikana kasvaa elintarvikkeiden tuntemus ja kursseilla tutustutaan elintarvikelainsäädäntöön ja pakkausmateriaaleihin. Lisäaineiden turvallisuutta pohditaan ja lisäksi kokkaillaan monen harjoitustyön aikana. Monelle maitotuotteisiin tutustumisen harjoitus, jossa pääsee syömään jäätelöä, jogurtteja, vanukkaita ja muita maitotuotteita mielensä mukaan, on lapsuuden unelmien täyttymys. Toisille siitä tulee vain huono olo. Muita opintoja ovat mm. ravintofysiologia, ravitsemusterapian perusteet, ruokatalous ja ruokapalvelut (jossa käydään tutustumassa mm. koulujen ruokaloihin), aisti- ja kuluttajakokemusten mittaaminen, ravitsemus elämänkaaren aikana, ruokakulttuuri ja valinnaisena kurssina elintarvikeprosessit.

Kandivaiheeseen kuuluvat myös kandiharjoittelu ja kandidaatintutkielma.







Maisterivaiheen opinnot koostuvat melkein kokonaan ravitsemusterapian opinnoista. Kursseilla käydään läpi mm. asiakaskeskeistä työskentelyä ja puheviestintää, psykologiaa, gastroenterologiaa, munuaistauteja ja syömishäiriöitä. Maisterivaiheeseen kuuluu kaksi harjoittelujaksoa, toinen perusterveydenhuollossa ja toinen sairaalassa.

Opinnot eivät tietenkään koostu vain kursseista. Retikka on ravitsemustieteen opiskelijajärjestö ja retikkalaiset ovat perinteisesti olleet aktiivisesti mukana opiskelijatapahtumissa. Retikan järjestämiin tapahtumiin voi mennä tyhjällä mahalla, sillä niissä on aina ruokaa. Myös erilaisia ekskursioita tuottajien, esimerkiksi Valion luokse järjestetään ja tuottajat tulevat myös paikan päälle kertomaan toiminnastaan. Itä-Suomen yliopistossa pääsee halutessaan hyvinkin moneen opiskelijatapahtumaan, joten hengähdystaukoja opiskelusta saa. Myös korkeakoululiikuntajärjestö Sykettä on iso osa aktiivisen opiskelijan arkea. Ostamalla edullisen ryhmäliikuntatarran pääsee nauttimaan melkein samanlaisista palveluista kuin kalliissa kuntokeskuksissa ja yhteistyötä tehdään myös kuntokeskusten kanssa. Myös kuntosalille ja palloilemaan pääsee edullisesti (viime lukuvuonna lukukausimaksu oli 15 e).

Yliopistossa tehtäviin tutkimuksiin pääsee osallistumaan usein helposti. Itse olin mukana Ryebreath-tutkimuksessa, josta voit lukea enemmän täältä. Keväällä oli meneillään aivojen stimulaatiota tutkiva tutkimus, johon haettiin osallistujia. Myös D-vitamiinitutkimukseen haettiin keväällä osallistujia. Tutkimuksia on käynnissä tietysti koko ajan ja uusia tulee.

Mitä somessa paljon parjatussa Itä-Suomen yliopistossa sitten ollaan mieltä paleosta, karppauksesta, gluteenittomuudesta, maidottomuudesta ja superfoodeista? Yliopiston lehtorit ja tutkijat eivät elä kuopassa, jossa pyörivät ympyrää. Iso osa on hyvin perillä viimeisistä trendeistä. Tutkimustyötä tehdään kansainvälisellä joukolla ja tutkijoiden kesken ei ole suuria erimielisyyksiä siitä, mikä on terveellistä. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti suurimmissa tiedelehdissä. Se on merkki siitä, että tutkimuksia arvostetaan ja että ne ovat uraauurtavia. Jos yliopiston tutkijat tekisivät jatkuvasti emämunauksia ja tutkimus olisi laadultaan huonoa, ei niitä julkaistaisi tiedelehdissä.

Erikoisruokavaliot saavat suosionsa mukaisen huomion opetuksessa. Ruokavaliot ovat osa pienempää pirstaleista joukkoa Suomessa. Siksi ne eivät muodosta pääosaa opetuksessa. Keliakialiitosta on käyty yliopistolla puhumassa gluteenittomuudesta ja gluteeniherkkyydestä. Paleo-ruokavaliota on luennoilla kehuttu oikein koostettuna oikein terveelliseksi, väärin koostettuna taas monella tapaa epäterveelliseksi. Superfoodit voivat olla osa terveellistä ruokavaliota, mutta niistä ei kannata rakentaa ruokavalion pohjaa. Sanoma noudattaa siis samaa linjaa kuin mitä yleinen konsensus tutkijoiden kesken on. 

Kasviksiin perustuvat ruokavaliot ovat tutkimuskatsauksissa olleet terveellisimpiä. Tutkimuksiin yliopistossa tietysti vedotaan, minkä vuoksi suositellaan ruokavalioita ja ruokia, jotka ovat tämän hetkisen parhaan saatavilla olevan tutkimusnäytön mukaan terveellisiä. Ruokavalio on kokonaisuus, johon voi kuulua myös huonoja valintoja. Kokonaisuutta ne eivät kaada.

Ravitsemustiede on siitä mielenkiintoinen tiede, että se koskettaa jokaista. Lisäksi se on suhteellisen nuori tiede, joka kehittyy koko ajan. Asioista tiedetään tutkimusten, tieteen ja menetelmien kehittymisen myötä enemmän kuin kymmenen tai jopa viisi vuotta sitten. Siksi on hienoa olla osa kasvavaa porukkaa, jotka voivat auttaa ihmisiä ehkäisemään ja hoitamaan sairauksia ja tuomaan itselleen hyvää oloa. Oli se sitten tutkimustyön, potilastyön, järjestötoiminnan tai teollisuuden kautta. Homma tapahtuu joka tapauksessa ravitsemuksen kautta.

Tässä yhteenveto siitä, mitä ravitsemustieteen opiskelu Kuopiossa minun näkökulmastani on. Paljon jäi tietysti pois, mutta vastailen mielelläni kommentteihin. Mitä mieltä sinä olet ravitsemustieteestä yleensä ja mikä on mielikuvasi Itä-Suomen yliopistosta? Sana on vapaa.