keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Arman Pohjantähden alla ja ravinto

Arman Alizad.

Eilen tuli tuutista Arman Pohjantähden alla. Aiheena oli ravinto ja haastateltavana oli monenlaista porukkaa. Ohjelmassa pyrittiin herättämään ihmisiä siihen, että ruoka ja ravitsemus ovat todella tärkeä osa terveyttä, ja oikeilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan suuresti omaan hyvinvointiin.

Ohjelmassa oli paljon hyviä pointteja: suomalaiset syövät liian vähän ja liian yksipuolisesti kasviksia (valoa tunnelin päässä), moni ei ajattele mitä suuhunsa laittaa ja sokerin kulutus on monilla liian suurta, etenkin virvoitusjuomien muodossa. Suomalaiset myös liikkuvat liian vähän, vain yksi kymmenestä täyttää terveysliikuntasuositukset.
Toisaalta ohjelmassa oli aivan liian paljon asiavirheitä. Ravitsemussuositusten mukaan ruokavalion perusta muodostuu kasviksista, eikä viljoista ja maidosta, kuten ohjelmasta saattoi ymmärtää. Aniharva noudattaa suosituksia. Harva esimerkiksi syö puoli kiloa kasviksia päivässä, suolaa alla 5 grammaa päivässä tai oikeassa suhteessa oikeanlaisia rasvoja. Ravitsemussuositukset eivät suosittele vähärasvaisuutta, sillä rasvaa saa suositusten mukaan saada jopa 40 prosenttia kokonaisenergiansaannista. Tärkeämpiä ovat rasvan laatu ja sen lähteet. Sokeri nostetiin pöydälle, mutta Suomessa sokeria syödään nykyisin vähemmän kuin vielä 90-luvulla.


Rehut ovat pääosassa.


Ylipäätään yksittäiset ravintoaineet eivät muuta terveyttä suuntaan tai toiseen, vaan ruokavalion kokonaislaatu merkitsee eniten. Turha yksittäisiin ravintoaineisiin tuijottaminen aiheuttaa vain harmaita hiuksia, kieltoja ja ruokavalion yksipuolistumista. Ravitsemus yksistään ei ratkaise kaikkea, vaan liikunta, riittävä lepo, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat myös tärkeitä.

Suurimman huomion keräsivät kriitikot, joiden mukaan ravitsemussuosituksissa ei ole järkeä ja ruokateollisuus on suuri salaliitto, joka yrittää myrkyttää meidät. Ruokateollisuus ja lääketeollisuus ovat kuulemma samassa jengissä. Haastateltavina olivat muun muassa ortopedi Antti Heikkilä, jonka loputtomat asiavirheet on nostettu esiin, Tomi Kokko joka lihoi kunnioitettavat kuusi kiloa syömällä kuukauden ravitsemussuositusten mukaan, Jaakko Halmetoja joka ohjelmassa kehui basilikaa hyväksi kalsiumin lähteeksi (jaksaisitko syödä yli 300 grammaa basilikaa päivässä saadaksesi tarpeeksi kalsiumia?), Antioksidanttiklinikan lääkäri Erkki Antila sekä THL:n terveysosaston johtaja Erkki Vartiainen. Aikamoinen niin sanottu false balance -asetelma. Missä ravitsemustieteen akateemisesti koulutetut asiantuntijat?

Ravitsemustieteen ammattilainen on opiskellut alaa vähintään maisterin tutkinnon arvoisesti, mikä on aika paljon enemmän kuin mitä lääkärit, puhumattakaan personal trainerit ovat alaa opiskelleet. Ortopedi ei ole ravitsemuksen asiantuntija. Käännetään asia toisin päin: antaisitko sinä ravitsemusterapeutin tehdä sinulle polven tekonivelleikkauksen?

Ravitsemus on olennainen osa oman terveyden edistämisessä, joten siihen kannattaa panostaa. Arman Alizadille pisteet siitä, että haluaa herättää keskustelua ja muistuttaa ravitsemuksen merkityksestä. Haastateltavien valintaan olisi kuitenkin voinut käyttää hetki enemmän aikaa ja pohtia, kenellä on aiheeseen tarpeeksi asiantuntemusta. Jos ravitsemus ja oma ruokavalio mietityttävät, kannattaa kääntyä ravitsemuksen ammattilaisen puoleen. Niitä ovat yliopistotason ravitsemustieteen koulutuksen käyneet henkilöt.

9 kommenttia:

  1. "jaksaisitko syödä yli 300 grammaa basilikaa päivässä saadaksesi tarpeeksi kalsiumia?". Tämä oli juuri se kulma ja pointti, jota tuolla kommentilla hain. Ei voi kun arvostaa, että koit tarpeellisena nostaa sen esille <3 #sarkasmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sinä sitten hait? Sanoit: "sitruunamelissat, basilikat ja kaikki nää on just jonkun vitsin kalsiumin lähteenä niinku ihan heittämäl siellä niinku ihan korkeimmassa päässä". Minun ymmärtääkseni blogin kirjoittaja yrittää tässä vain havainnollistaa, kuinka paljon basilikaa pitäisi syödä, jotta saisi kalsiumia suositellun päivittäisen määrän. Eikö se ole ihan relevantti näkökulma?

      Poista
  2. Ananyymille (Pauli?):

    Jos nyt lähdetään vaikka siitä, että kuvattiin Armanin kanssa koko päivä juttuja "kamera käy koko ajan" -menolla. Oltiin ennen tuota pätkää keskusteltu juuri siitä miten ylikorostunut käsitys suomalaisilla on juuri kalsiumin merkityksestä jne. >> jaoin vihreiden vihannesten kohdalla laajemmin ajatuksia aiheen tiimoilta (joita ei jaksossa toki leikkauksen johdosta näkynyt – kuten ei 100 muutakaan juttua, jotka olisin itse ohjelmaan leikannut…). Enikeis, pointtina, että pääkivennäisten ”pitäisi” tulla suuremmissa määrin vihanneksista ja olla vähemmän riippuvaisia maitotuotteista, pyöritti asiaa mistä kulmasta tahansa.

    Mulla ei tietenkään oo näissä one liner -kommenteissa juuri koskaan taustalla mitään retorisia assosiaatio-siltoja / vaikuttavuuteen pyrkivämpiä tarkempia syitä, kun mainitsen vaikka juuri sen kalsiumin, enkä jotain vähemmän tunnettua ravinnetta / syytä / kokonaisuutta.

    Ja tälle sokeutuminen on pohjimmiltaan yks kohtuu iso haaste näissä keskusteluissa. Tietty porukka pyrkii ratkomaan kompleksisia ihmisen toimintaan, motivaatioon ja käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä käytännössä pelkällä informaatiolla. Ja jos / kun se ei toimi, niin pahan median vika.

    Ja vaikka oman ajattelun taso olisi tiedollisella puolella kovin kehittynyt, on ihmisen käyttäytymisen muutosten ymmärrys selkeästi kovin kaukana siitä, missä tiedon jakaminen saisi aikaan myös selkeämpää toimintaa tiedon vastaanottajassa.

    Kumpikin puoli pelaa vahvuusalueillaan.

    Tieteilijät pyrkivät ratkomaan ongelmia lisäämällä faktoja, argumentoimaan tietoa paremmin, objektiivisemmin jne. Koska ovat treenanneet sitä koko ikänsä.
    Kokijat / ”tunteilijat” pyrkivät ratkomaan ongelmia kertomalla parempia anekdootteja, jakamalla vahvemmin autenttisempia tunteita, kertomaan hauraita ja asiasvirheillä kyllästettyjä stooreja mekaniikasta jne. Koska ovat treenanneet sitä koko ikänsä.

    Jos pelkkä hyvä tieto riittäisi ihmisten toiminnan muuttamiseen niin jutut ois kunnossa jo aika saakelin laajalta osin.
    Ja kumpikaan taho ei tunnu näkevän miksi / miten näiden puolten kiihtyvä jakamien hitsaa tiettyä isompaa ilmiötä kasaan.

    Mutta toki esim. tän yksittäisen kommentin yhteydessä(kin) oli nyt olennaista muistaa ja viestiä sille ”omalle poppoolle”, että pelkkä ravinnetiheys ei merkkaa, vaan käytettävyys ja se kuinka suuria määriä juttuja voi käytännöllisesti syödä. Mulle tää ei ollut entuudestaan tiedossa vaan elin siinä harhassa, että pari basilikanlehteä leivän päällä tulee muuttamaan ihmisen elämän kerralla paremmaksi ja kalsiumia, etenkin juuri kalsiumia tulee paljon. Mua yksinkertaisesti harmittaa jollain tasolla se, kuinka pinnalliselta tasolta toimintaa täytyy tarkastella, että tää on se pointti, johon zoomaamisen kohdalla oma mieli kokee tuovansa keskusteluun lisäarvoa. Halmetoja / katsoja ei varmaan tiennyt tätä >> nostetaan pinnalle. Allekirjoittaneelle piirtyy kovin selkeä kuva siitä, millaisen (oman vahvuusalue-) filtterin läpi hommaa katsotaan, samalla supistaen kokonaiskuvaa / liikettä asian tiimoilla.

    Ylikorostan tässä tapauksessa tietoisesti juuri kyseistä pointtia, koska se välittää mielestäni pohjimmiltaan ideaa siitä, millä tasolla / millaisten yksityiskohtien valossa eri tahot tarkastelevat näitä asioita.

    VastaaPoista
  3. Ja tietenkin oon siis samaa mieltä tosta itse määrään liittyvästä pointista. 110 %. Mutta sen mainitseminen tässä yhteydessä ja tolle katsojakunnalle ei oo omalla prioriteettilistalla kovin korkeella kyseisen aiheen tiimoilla. Ymmärrän toisaalta hyvin, miksi pointti näyttäytyy olennaisempana jos / kun meikälisen tarkoitusperät etc. oo entuudestaan kovin selkeinä.

    Ja ymmärrän toki sen, että paperilla on helppo sanoa, että jos toi nyt sitten on sun pointti / kulma, niin voit silti käyttää viestinnässä validimpia argumentteja ja syitä. Mä tiedän.
    Samalla lailla mä voisin sanoa, että tää blogi kaipais aika paljon visuaalista sielua ja tunnetta lisää, jos haluat oikeesti saada näillä kirjoituksilla jotain efektiä aikaiseksi, etkä pelkästään parin status quo -kaverin brownie pointseja. Tuntuu kuitenkin aika merkityksettömältä lähteä jauhamaan juttuja juuri niiden fiksujen ihmisten kanssa vastaavalta tasolta, jossa koko toiminnasta välittyy lähinnä näennäinen pätemisen ja oman position puolustelu, ei aito kehitykseen pyrkiminen.

    Valitsen any day sen viestinnällisesti efektiivisemmän vaihtoehdon, jossa mahdolliset negatiiviset efektit suhteessa mahdollisiin positiivisiin on 1:1000 (esim. basilikan tapauksessa), vaikka joku sankari ajatteliskin sen seurauksena mun tekevän asioita ”väärällä tyylillä”…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelman kokonaisuudessa ongelmana olikin et ruokavalion kokonaisuuden näkökulma jäi niin ohueksi. Ainakin itse olisin ilolla katsonut mm. yrteistä ja kasviksista inhohimolla kertovaa puheenvuoroa ja sivuuttanut pienen epätarkkuudet JOS ohjelman pääviesti ei olisi ollut salaliittoteorioissa ja vastakkainasettelussa, vaan esimerkiksi suomalaisten ruokailutottumuksissa (kuten ovat, ei kuten suositukset sanoo), syömisen ilon puutteessa jne. Kyllästyttää kuunnella jatkuvasti joutavaa ärhentelyä suosituksista kun kunnon keskustelua ei saada aikaseksi. Jos yhdistettäis asioita niin ottaisin tuota Jaakon intohimoa asioihin meille ravitsemustieteilijöille ja antaisin ilolla Jaakon salkkuun pari pointtia ruokavalion kokonaisuudesta ennen hifistelyä. Viestinnällisesti ainakin itsellä on paljon intoa kehittyä ja tiedostan et parantamisen varaa on. Toisaalla taas siinä viestissä ois parantamisen varaa, joten miten ois voimien yhdistäminen yhteisen hyvä nimissä, sen sijaan et tätä vastakkaisasetteua tulee tuutista.

      Poista
  4. Komppaan Kaisaa. Vastaavissa ohjelmissa on yleensä aina isona haasteena toteutuksen nopeus (koko jakson niputtamiseen käytetty aika on lähempänä viikkoja kuin kuukausia tai vuosia) sekä tietenkin itse pätkän keston rajallisuus :/

    Täällä vähän laajempaa pyörittelyä aiheesta: http://www.jaakkohalmetoja.info/articles-in-finnish/ravinto-terveys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jaakko! Ensinnä pahoittelut näin myöhäisestä vastauksesta, ilmoitukset meni sähköpostin väärään kansioon, josta minulle ei ilmoituksia tule. Mutta vastaanpa nyt kuitenkin.

      Kiitos kun jaksoit kommentoida ja tuoda ajatuksiasi esille. Ymmärrän hyvin pointtisi, että vahvoilla anekdooteilla pyrit tehostamaan viestiäsi. Ja kasvisten syönnin lisääminen on varmasti meidän kaikkien tavoitteena, eikä sillä loppupeleissä ole merkitystä millä sitä argumentoidaan, jos keinot tehoaa.

      Kirjoituksessa pyrin tuomaan esille sitä, että jaksossa oli aika omituinen kaarti haastateltavana ja pääviestinä näyttäytyi se, että "virallinen puoli" on tehnyt hommia väärin ja että elintarviketeollisuus vaikuttaa liikaa koulutettuihin ravitsemusasiantuntijoihin, tutkijoihin ja järjestöihin. Nauroit itse Sydänmerkille keksipaketin kyljessä. Korjasit kuitenkin hieman viestiäsi ja luit kohdan, jossa kerrottiin Sydänmerkin tarkoittavan tuotteen olevan omassa tuoteryhmässään parempi vaihtoehto. Nimenomaan tuoteryhmässään, se ei tarkoita, että tuote olisi ylipäätään se suositeltavin vaihtoehto lautaselle.

      Tuollaiset kommentit kuitenkin kertovat jostain, aivan kuten basilika-kommentti. Sydänmerkki ja ravintoaineiden riittäävään saantiin vaikuttavat seikat ovat asioita joita ravitsemustieteilijöille opetetaan varhaisessa vaiheessa opintoja. Tavalliset kansalaiset, kuten vaikkapa keski-ikäinen, ravitsemuksesta vain vähän ymmärtävä henkilö, kuulevat kommenteista usein vain päällimmäisen viestin. Tässä tapauksessa joku saattoi jättää maidon pois, laittaa sen pari basilikalehteä leivän päälle ja olla tyytyväinen kalsiuminsaantiinsa. Sydänmerkkiä hän ei ehkä ota tosissaan. Näin ihmiset ovat entistä enemmän epätietoisia siitä, mitä kannattaisia syödä. Koulutetut ravitsemusasiantuntijat kehuvat Sydänmerkkiä, mutta telkkarissa sille naurettiin. "Ketä tässä oikein kannattaisi enää uskoa?"

      Kasviksia saa syödä aikamoisen kasan, että kalsiumin tarve täyttyy. Maitoa ei ole pakko juoda, mutta pelkillä kasviksilla tarvetta on vaikea täyttää päivittäin. Hienoa että pyrit persoonallisella ja innostavalla esiintyymiselläsi lisäämään ihmisten kasvisten käyttöä ja pohtimaan mitä he suuhunsa laittavat, mutta kannattaa olla todella tarkka sen suhteen, mitä sanoo. Ihmiset "nappaavat" mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia ja käsittävät asioita väärin.

      Tarkoituksena ei ollut kaivaa sotakirvestä ylös ja aiheuttaa lisää hämminkiä ravitsemuskeskusteluun. Sitä ohjelma itsessään teki jo aivan tarpeeksi. False balance -ilmiö nyt on vain niin vahvasti esillä jatkuvasti, että halusin kirjoittaa postauksen. Jatketaan työtä kasvisten syönnin lisäämisen ja ihmisten parempien elintapojen puolesta. Kukin tyylillämme, mutta pitäydytään faktoissa.

      Poista
  5. Todellakin pelkkä tiedon lisääminen, vaikka onkin todella hyvä juttu, ei monien ihmisten osalta ratkaise ongelmaa. Ainakin itse ja monet läheiseni tiedämme noin suurinpiirtein, mikä on terveellistä ja mikä ei ja haluaisimme syödä sen mukaan mutta se vaan on vähän sama kuin jos alkoholisti yrittää lopettaa juomisen. Se on vaikeaa, mässäilyyn sortuu helposti. Onko se sitten sokeri vai mikä mutta joku siinä addiktoi. Eikä siihen edes löydy apua niinkuin alkoholismiin ja muihin addiktioihin. Miksi tästä ei keskustella lähes koskaan? Aina vain puhutaan, kuinka ihmisen pitää tiedostaa syövänsä epäterveellisesti ja muuttaa tapojaan. Olisikin niin helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa ei. Sitä eivät väitäkään muut kuin värikkäästi ravitsemusasiasioista kertova media ja naistenlehdet. Mutta apua kyllä löytyy. Koulutettu ravitsemusterapeutti on saanut viiden vuoden koulutuksen juurikin tällaisten ongelmien hoitoon. Parhaiten toimii moniammatillinen tiimi, jossa ravitsemusterapeutti yhteistyössä lääkärin, psykologin ja fysioterapeutin avulla tekee parhaansa esimerkiksi ahmimisen hoidossa. Tärkeintä hoidossa on potilas-/asiakaslähtöisyys. Yksi paletti ei sovi kaikille, vaan aina pitäisi miettiä mikä yksilön ja perheen syömiskäyttäytymiseen vaikuttaa ja miten voitaisiin voimavara- ja ratkaisukeskeisesti lähteä muuttamaan käyttäytymistä kohti terveyttä edistävämpää elämäntapaa. Sinullakin Anonyymi on varmasti syömisessä paljon hyvää? Keskity niihin ja pyri lisäämään niitä asioita. Kannattaa miettiä, mitkä asiat omaan syömiseen vaikuttavat ja kirjoittaa ne vaikka paperille. Sieltä voi löytyä yllättäviäkin asioita. Tällaisia asioita käydään ravitsemusterapeutin vastaanotolla läpi, eikä hyvä terapeutti syyllistä tai valista, vaan pyrkii potilaan kanssa miettimään yhdessä tiiminä mitä voitaisiin tehdä.

      Hyvää keskustelua laihduttamisesta käytiin muuten Inhimillisessä tekijässä muutama viikko sitten: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/16/inhimillinen-tekija-onko-pakko-laihduttaa-0

      Poista