Uudet kasviproteiinit nyhtökaura ja Härkis

Tämän vuoden aikana Suomen markkinoille on tullut kaksi uutta kasviproteiinia, nyhtökaura ja Härkis. Nyhtökauraa on ollut hankala löytää sen suuren suosion ja pienen saatavuuden vuoksi ja Härkiksen lanseeraus herätti suurta huomiota. Kasvissyönti ja eläinproteiinien vähentäminen ovat nousussa olevia trendejä ja nyhtökaura sekä Härkis helpottavat lihan korvaamista muilla tuotteilla. Tuotteet ovat ominaisuuksiltaan lähellä lihatuotteita ja niin helppokäyttöisiä, että ne saattavat helposti ”tuupata” ihmisiä vähentämään lihatuotteiden syöntiä.

Nyhtökaurassa ja Härkiksessä on jonkin verran eroja koostumuksessa ja ravintosisällöissä. Nyhtökauran koostumus muistuttaa rakenteeltaan kuivaa nyhtölihan ja jauhelihan sekoitusta. Härkis taas muistuttaa enemmän papuja, joita on hieman kuivattu ja sekoitettu muistuttamaan paistettua jauhelihaa.

Nyhtökaura valmistetaan muun muassa kaurasta, palkokasvien proteiinista ja rypsiöljystä. Härkis taas valmistetaan muun muassa härkäpavuista, rypsiöljystä, herneproteiinista, kasvikuidusta ja tärkkelyksestä. Molemmissa tuotteissa on lisättyä suolaa.

Nyhtökaura ja Härkis ovat käyttövalmiita eikä niitä siis tarvitse kypsentää, riittää kun ne lisää kypsän ruoan sekaan. Täten tuotteiden pieni pakkauskoko, 250 grammaa, on perusteltu, sillä esimerkiksi jauhelihasta häviää ruskistamisen aikana noin 25 prosenttia. Tämä laskee 400 jauhelihagramman painon noin 300:aan. Kun ottaa vielä huomioon nyhtökauran isomman proteiinipitoisuuden, ei pieni pakkauskoko oikeastaan haittaa. Alkuun määrät voivat kyllä vaikuttaa pieniltä jauhelihapakettiin verrattuna.

Alla olevaan taulukkoon olen listannut nyhtökauran, Härkiksen ja kahden eri paistetun jauhelihalaadun ravintoainetietoja.

Lähteet: Fineli, Gold&Green ja Verso Food

Jauhelihoissa on enemmän rasvaa, josta yli 40 prosenttia on tyydyttynyttä. Niissä on myös enemmän energiaa kuin kasviproteiineissa, vaikka valitsin vertailuun ilman rasvaa paistettujen jauhelihojen tiedot. Eniten proteiinia on nyhtökaurassa, yli 30 grammaa, ja vähiten Härkiksessä, 17 grammaa. Toisaalta Härkiksessä on enemmän kuitua, 4 grammaa, nyhtökauran 2,4:ään verrattuna. Suolaa kaikissa tuotteissa on paljon ja olisikin toivottavaa, että kasviproteiinien valmistajat kehittäisivät vähäsuolaisia tuotteita, sillä lihaa voi valmistaa kokonaan ilman lisättyä suolaa, kun taas nyhtökaurassa ja Härkiksessa suola on piilosuolaa. Herneproteiini sisältää luontaisesti natriumia, mikä osaltaan selittää korkeaa suolapitoisuutta.

Tuotteiden säilyvyys on hyvä. Jauheliha säilyy jääkaapissa vain muutaman päivän, mutta kasviproteiinit säilyvät pitkään. Härkis säilyy avaamattomana neljä viikkoa, nyhtökaura jopa kahdesta kolmeen kuukauteen. Siten kasviproteiinit saattavat vähentää hävikkiä kun pilaantumisen mahdollisuus on pienempi. Hiilijalanjäljet ovat muutenkin oleellisesti lihaa pienemmät ja eettisyys ihan eri luokkaa. 

Olen kokeillut molempia tuotteita sellaisenaan salaatissa ja nyhtökauraa lisäksi lihakäristyksen tapaan. Omaan makuuni nyhtökaura on rakenteeltaan parempi, Härkis on hieman turhan pehmeä ja vaatii vähemmän pureskelua. Helppokäyttöisyydessään, ravintoarvoiltaan ja ehkä jopa maultaan tuotteet vetävät jauhelihaan verrattuna pitemmän korren. Jos kuitenkin haluaa lautaselleen lihaa, voi tuotteita esimerkiksi sekoittaa jauhelihan joukkoon tai tarjota lihan lisäksi.

Kasvisruokapäivää ei ole koskaan ollut helpompi toteuttaa kuin nyt. Nyhtökauran ja Härkiksen lisäksi muiden kasviproteiinien, kuten palkokasvien ja soijatuotteiden saatavuus paranee jatkuvasti. Kun se yhdistetään kasvisruoan trendikkyyteen ja kasvisten monipuoliseen tarjontaan ruokakaupoissa, ravintoloissa ja toreilla, on kasvisten käytön lisääminen nykyisin mutkatonta.

Kuva: Versofood

Suuri tutkimus maitorasvan vaikutuksista sydäntauteihin

Arvostetussa ravitsemusaiheisessa tiedelehdessä American Journal of Clinical Nutritionissa julkaistiin jättitutkimus maitorasvan vaikutuksista sydän- ja verisuonitauteihin, kun sitä verrataan muihin energianlähteisiin. Analyysissä käytettiin tietoja kolmesta aikaisemmasta seurantatutkimuksesta. Mukana olivat Health Professionals FollowUp Study sekä Nurses' Health Study I ja II. Tutkittavia oli yhteensä noin 220 000 ja ruokavalioita tutkittiin neljän vuoden välein validoiduilla kyselylomakkeilla.

Abstraktissa mainitaan kuitenkin, että maitorasvan vaihto kasvirasvoihin ja tyydyttymättömiin rasvoihin vähentää riskiä sairastua SV-tauteihin. Muut eläinrasvat näyttäisivät lisäävän riskiä kun niitä verrataan maitorasvaan. Eli vanha ohje tyydyttyneiden rasvojen vaihtamisesta tyydyttymättömiin näyttäisi edelleen olevan perusteltu. Pelkän abstraktin lukemalla voi kuitenkin saada väärän kuvan hiilihydraattien vaikutuksesta.

Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että maitorasvoilla ei ole vaikutuksia sydäntauteihin, kun niitä verrataan hiilihydraatteihin. Joku voisi tästä vetää johtopäätöksen, että ravitsemussuosituksissa mainitut suositeltavat hiilihydraattien lähteet, kuten täysjyväleipä olisivat terveyden kannalta samanarvoisia kuin voi. Kokotekstissä kuitenkin selvästi kerrotaan, että hiilihydraattien laadulla on väliä: maitorasvan vaihto kuitupitoisiin hiilihydraatteihin, kuten täysjyväviljaan laski riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. 

Viiden energiaprosentin vaihto maitorasvasta täysjyväviljaan laski ateroskleroosiriskiä 28 prosenttia, sepelvaltimotautiriskiä 34 prosenttia ja aivoverenkiertohäiriöriskiä 16 prosenttia.Höttöhiilihydraatit ja sokeri sen sijaan eivät vaikuttaneet riskiin. Mielenkiintoisesti kasviksia ei otettu lainkaan huomioon ja ne jätettiin analyysin ulkopuolelle.

Käytännössä tämä tarkoittaa että maitorasvan lähteitä, kuten rasvaista maitoa, jäätelöä, rasvaista jogurttia, erilaisia juustoja, kermaa ja voita kannattaa syödä vähemmän ja niiden tilalla öljyjä, pähkinöitä ja siemeniä sekä täysjyväviljaa. Lisäksi tietysti todella paljon vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja sieniä. Eli aivan ravitsemussuositusten mukaisesti. Ehdoton ei tietysti tarvitse olla tärkeimpiä ovat päivittäin toistuvat arkivalinnat.

Lähde:

Chen M, Yanping L, Qi S, Pan A, Manseon JE, Rexrode KM, Willet Wc, Rimm EB, Hu FB. Dairy fat and risk of cardiovascular disease in 3 cohort of US adults. Am J Clin Nutr 2016 (painossa). 

Arman Pohjantähden alla ja ravinto

Arman Alizad.

Eilen tuli tuutista Arman Pohjantähden alla. Aiheena oli ravinto ja haastateltavana oli monenlaista porukkaa. Ohjelmassa pyrittiin herättämään ihmisiä siihen, että ruoka ja ravitsemus ovat todella tärkeä osa terveyttä, ja oikeilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan suuresti omaan hyvinvointiin.

Ohjelmassa oli paljon hyviä pointteja: suomalaiset syövät liian vähän ja liian yksipuolisesti kasviksia (valoa tunnelin päässä), moni ei ajattele mitä suuhunsa laittaa ja sokerin kulutus on monilla liian suurta, etenkin virvoitusjuomien muodossa. Suomalaiset myös liikkuvat liian vähän, vain yksi kymmenestä täyttää terveysliikuntasuositukset.

Toisaalta ohjelmassa oli aivan liian paljon asiavirheitä. Ravitsemussuositusten mukaan ruokavalion perusta muodostuu kasviksista, eikä viljoista ja maidosta, kuten ohjelmasta saattoi ymmärtää. Aniharva noudattaa suosituksia. Harva esimerkiksi syö puoli kiloa kasviksia päivässä, suolaa alla 5 grammaa päivässä tai oikeassa suhteessa oikeanlaisia rasvoja. Ravitsemussuositukset eivät suosittele vähärasvaisuutta, sillä rasvaa saa suositusten mukaan saada jopa 40 prosenttia kokonaisenergiansaannista. Tärkeämpiä ovat rasvan laatu ja sen lähteet. Sokeri nostetiin pöydälle, mutta Suomessa sokeria syödään nykyisin vähemmän kuin vielä 90-luvulla.

Rehut ovat pääosassa.

Ylipäätään yksittäiset ravintoaineet eivät muuta terveyttä suuntaan tai toiseen, vaan ruokavalion kokonaislaatu merkitsee eniten. Turha yksittäisiin ravintoaineisiin tuijottaminen aiheuttaa vain harmaita hiuksia, kieltoja ja ruokavalion yksipuolistumista. Ravitsemus yksistään ei ratkaise kaikkea, vaan liikunta, riittävä lepo, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat myös tärkeitä.

Suurimman huomion keräsivät kriitikot, joiden mukaan ravitsemussuosituksissa ei ole järkeä ja ruokateollisuus on suuri salaliitto, joka yrittää myrkyttää meidät. Ruokateollisuus ja lääketeollisuus ovat kuulemma samassa jengissä. Haastateltavina olivat muun muassa ortopedi Antti Heikkilä, jonka loputtomat asiavirheet on nostettu esiin, Tomi Kokko joka lihoi kunnioitettavat kuusi kiloa syömällä kuukauden ravitsemussuositusten mukaan, Jaakko Halmetoja joka ohjelmassa kehui basilikaa hyväksi kalsiumin lähteeksi (jaksaisitko syödä yli 300 grammaa basilikaa päivässä saadaksesi tarpeeksi kalsiumia?), Antioksidanttiklinikan lääkäri Erkki Antila sekä THL:n terveysosaston johtaja Erkki Vartiainen. Aikamoinen niin sanottu false balance -asetelma. Missä ravitsemustieteen akateemisesti koulutetut asiantuntijat?

Ravitsemustieteen ammattilainen on opiskellut alaa vähintään maisterin tutkinnon arvoisesti, mikä on aika paljon enemmän kuin mitä lääkärit, puhumattakaan personal trainerit ovat alaa opiskelleet. Ortopedi ei ole ravitsemuksen asiantuntija. Käännetään asia toisin päin: antaisitko sinä ravitsemusterapeutin tehdä sinulle polven tekonivelleikkauksen?

Ravitsemus on olennainen osa oman terveyden edistämisessä, joten siihen kannattaa panostaa. Arman Alizadille pisteet siitä, että haluaa herättää keskustelua ja muistuttaa ravitsemuksen merkityksestä. Haastateltavien valintaan olisi kuitenkin voinut käyttää hetki enemmän aikaa ja pohtia, kenellä on aiheeseen tarpeeksi asiantuntemusta. Jos ravitsemus ja oma ruokavalio mietityttävät, kannattaa kääntyä ravitsemuksen ammattilaisen puoleen. Niitä ovat yliopistotason ravitsemustieteen koulutuksen käyneet henkilöt.

Suuri venyttelykoulu: yhteenveto ja perusvenytykset

Venyttelykoulu jäi minulla viime keväänä kiireiden ja saamattomuuden vuoksi kesken. Päätän venyttelykoulun yhteenvedolla, johon olen koonnut mielestäni tärkeimmät asiat. Lämmittelyn ja loppujäähdyttelyn olen jättänyt vähemmälle, vaikka niissäkin venyttelyllä on oma tärkeä roolinsa. Kaikki venyttelykoulun tekstit löytyvät blogin oikeasta palkista löytyvän venyttely-tunnisteen takaa. Otsikoiden alle olen koonnut lyhyet vastaukset kysymyksiin.

Miksi venytellä?

Lihaskireydet, lihasryhmien epätasapaino ja kipu voivat lievittyä venyttelyllä.

Mitä muita hyötyjä niin aktiivikuntoilijoille kuin sohvaperunoille on venyttelystä?

Lihaskireyksien ehkäisy ja hoito, lihasten aktivoitumisjärjestyksen ”korjaaminen” ja kipukierteen hoito, muiden muassa.

Mitä hyviä vaikutuksia venyttelyllä on?

Liikkuvuuden lisääntyminen, kudosten jäykistymisen ja sidekudoksen muodostumisen ehkäisy, ainakin teoreettiset hyvät paikalliset vaikutukset verenkiertoon.

Onko venyttelyssä riskejä?

Kontrolloimattoman liikkuvuuden ja yliliikkuvuuden lisääntyminen, revähdykset vääriä venytysasentoja käytettäessä, hermon venyttyminen ja vaurioituminen sekä liian pitkän venytyksen aiheuttama voiman lasku.

Mitä eri venytysmenetelmiä on ja milloin niitä käytetään?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että lämmittelyn yhteydessä käytetään dynaamisia venttelymenetelmiä ja lyhyitä, alle puolen minuutin mittaisia staattisia venytyksiä. Treenin päätteeksi tehdään n. 10-30 s mittaisia staattisia venytyksiä palauttamaan lihasten lepopituus. Liikkuvuutta lisäävä venyttely kannattaa tehdä muutaman kerran viikossa, silloin venyttelyn täytyy olla tarpeeksi tehokasta ja sopivia menetelmiä ovat mm. staattinen venyttely, aktiivinen kohdevenyttely ja jännitys-rentoutus-venytys -menetelmä. Yhtä ylivoimaista venytysmenetelmää ei ole. Venyttelyn säännöllisyys on tärkeämpää.

Mitä vaikutuksia venyttelyllä on suorituskykyyn?

Pitkäkestoinen staattinen venyttely (yli 30 sekuntia) heikentää suorituskykyä, dynaaminen ei. Lyhytkestoinen staattinen venyttely voi jopa lisätä voimantuottoa muutamassa viikossa vähemmän harjoitelleiden kohdalla.

Voiko venyttelyllä ehkäistä urheiluvammoja?

Tämä on vaikea kysymys. Venyttely yksistään ei vähennä urheiluvammoja ja revähdyksiä, ainakaan ”tavallista” liikkuvuutta vaativissa lajeissa, kuten pallopeleissä. Kamppailulajeissa, voimistelussa, baletissa, cheerleadingissä yms. suurta liikkuvuutta vaativissa lajeissa tilanne voi olla toinen, mutta asiaa on tutkittu hyvin vähän ja monet tutkimukset ovat puutteellisia. Paras menetelmä vähentää urheiluvammoja näyttäisi olevan nousujohteinen alkulämmittely, joka sisältää venyttelyä, tasapainoharjoitteita ja lajikohtaisia ketteryysharjoitteita. Lisäksi spesifisiä urheiluvammoja, kuten hamstring-lihasten revähdyksiä näyttäisi ehkäisevän lihasten eksentrinen voimaharjoittelu.

Mitä lihasryhmiä kannattaa venyttää?

Omasta mielestäni tärkeimmät venytettävät lihakset suurimmalla osalla ihmisistä ovat kaulan alueen lihakset, rintalihakset, kyljet, pakarat, reiden takaosan lihakset ja lonkan koukistajalihakset. Tämä ei perustu tutkimuksiin vaan on minun oma subjektiivinen, hyväksi havaitsemani näkemys. Alla olevista kuvista voi katsoa mallia muutamasta helposta venytyksestä.

Niskan yläosan venytys

Rintalihasten venytys

Kaulan sivuosan venytys

Olkapään alueen venytys, sisäkierto

Kyljen venytys: ensin yläraajaa reilusti kohti kattoa, sitten kallistus sivulle

Turvallinen reiden takaosan venytys. Tässä ei ole pelkoa siitä, että venyttäisi selkää reiden sijaan.

Pakaravenytys

Lonkan koukistaja ja reiden etuosan lihakset

Jokaisen kannattaa ottaa venyttely osaksi arkirutiineja. Venyttelyä voi lähestyä kuten liikuntaa: mieluummin usein, säännöllisesti ja lyhyesti kuin harvoin ja rajusti. Venyttelyn tärkein tavoite on liikkuvuuden ylläpito ja lihaskireyksien ehkäisy. Joissain liikuntalajeissa vaaditaan hyvää liikkuvuutta parhaan mahdollisen suorituksen mahdollistamiseksi, mikä kannattaa ottaa harjoitusohjelmassa huomioon.

Toisin kuin moni väittää, venyttely kannattaa! 

Elintarvikkeiden transrasva – pitäisikö huolestua?

Transrasvat! Tietyissä piireissä kuulee edelleen, että transrasvan saanti olisi suomalaisille ongelma. Lööpit huutavat, että transrasvat pitäisi kieltä lailla. Margariinin syöntiä vältetään, koska siinä ajatellaan olevan transrasvaa. Myös teollisissa tuotteissa on monien mielipiteiden mukaan suuret määrät transrasvaa. Se kuulemma piiloutuu ainesosaluettelossa esimerkiksi rasvahappojen mono- ja diglyseridien taakse ja useat ruoat sisältävät transrasvaa, eikä sitä tarvitse merkitä elintarvikkeiden pakkauksiin. Pitäisikö huolestua?

Mikä on transrasvahappo ja miten se syntyy

Seuraavaksi vähän kemiaa. Alla olevissa kuvissa näkyy yksittäisiä rasvahappoja. Ylös ja alas mutkittelevat jonot kuvaavat hiiliatomeja, joiden välillä on sidoksia. Sidokset voi olla yksinkertaisia tai kaksoissidoksia.

Trans

Cis

Tyydyttynyt

Tyydyttyneissä rasvahapoissa on vain yksinkertaisia sidoksia. Tyydyttymättömissä rasvahapoissa voi olla yksi tai useampi kaksoissidos. Kaksoissidos voi olla trans- tai cis-muodossa. Trans-muodossa kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat eri puolilla. 

Kuten kuvista näkyy, trans-muodossa oleva rasvahappo muistuttaa tyydyttynyttä rasvahappoa, vaikka siinä on kaksoissidos. Tämä tekee transrasvahaposta ominaisuuksiltaan samanlaisen kuin tyydyttyneen rasvahapon. Silminnähden rasva on huoneenlämmössä kovaa.

Transrasvoja esiintyy luontaisesti märehtijöiden lihassa ja maitotuotteiden rasvassa. Transrasvaa voi syntyä myös teollisissa rasvojen muokkausmenetelmissä.

Hydrauksesta vaihtoesteröintiin

Ongelmia syntyi, kun juoksevia kasviöljyjä alettiin 1900-luvun alussa osittain kovettamaan hydraamalla, jotta niistä saatiin elintarviketeollisuuteen sopivia: kiinteitä ja pitkään säilyviä. Menetelmää käytettiin esimerkiksi margariinin valmistuksessa. Silloin syntyi transrasvahappoja. Loppuun asti kovettamisessa ei transrasvahappoja synny, vaan silloin syntyy ainoastaan tyydyttyneitä rasvahappoja.

Nyt menetelmiä on muutettu. Kasviöljyjen hydrauksen sijaan käytetään vaihtoesteröintiä. Menetelmä saattaa maallikon korviin kuulostaa vähintään yhtä pahalta. Todellisuudessa kyseisessä menetelmässä itse rasvahappoihin ei tehdä muutoksia, eli kaksoissidoksiin ei kosketa. Muutokset tehdään rasvahappojen sijaintiin. Kuva selventää asiaa.

Vaihtoesteröinti

Rasvahapot esiintyvät yleensä kiinni glyserolirungossa. Rasvojen pääasiallinen esiintymismuoto on triglyseridi, jossa kolme rasvahappoa on kiinnittyneenä glyseroliin. Niiden paikka rungossa määrää rasvan ominaisuudet, kuten olomuodon. Kun rasvahappojen paikkaa vaihdetaan, muuttuvat näin myös ominaisuudet ja esimerkiksi juoksevasta öljystä voidaan tehdä kiinteämpää. 

Vaihtoesteröinnissä sekoitetaan tyydyttynyttä ja tyydyttymätöntä rasvaa (kovaa rasvaa ja öljyä). Terveysvaikutuksiin tällä menetelmällä ei näyttäisi olevan merkitystä, eikä transrasvoja synny. Ihmisen elimistö hajottaa triglyseridit osiksi, eli irrottaa rasvahapot glyserolirungosta, minkä vuoksi muuttumattomat rasvahapot ovat terveysvaikutuksiltaan samat kuin ennen käsittelyä.

Transrasvojen vaarat ja enimmäissaantisuositukset

Transrasvahapot vaikuttavat epäedullisesti veren kolesteroliarvoihin ja voivat näin nostaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Riskiä nostavan LDL-kolesterolin pitoisuus nousee ja HDL-kolesteroli laskee. Transrasvahappojen suuri saanti on liitetty sydän- ja verisuonitautien suurentuneeseen riskiin ja matala-asteiseen tulehdukseen. Transrasvoille ei ole asetettu enimmäissaantisuositusta, vaan niitä tulisi saada niin vähän kuin mahdollista. Se tarkoittaa sekä teollisesti tuotettuja, että luontaisesti esiintyviä transrasvoja.

Elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuuksia

Suomessa elintarvikkeita on analysoitu transrasvojen osalta aiemmin vuonna 1995. Silloin grammamääräisesti suurimmat transrasvapitoisuudet löytyivät paisto- ja leivontarasvoista, mikropopcorneista ja tuontimargariineista. Arvot vaihtelivat 8,5–16,1 g/100g. Suhteellisesti eniten transrasvoja oli ranskanperunoissa, mikropopcorneissa ja kasvirasvajäätelössä. Luontaisesti transrasvaa on eniten voissa, jossa sitä on noin 2 g/100g.

Tänä vuonna julkaistussa THL:n tutkimuksessa analysoitiin 21 elintarviketta. Tuotteet olivat sellaisia, joiden arveltiin sisältävän keskimääräistä enemmän transrasvahappoja. Analysoidut  elintarvikenimikkeet olivat seuraavat: ”Hesburgerin ranskanperunat, McDonald`sin ranskanperunat, kasvirasvapohjaiset pakastetaikinat, muromyslit, leivontamargariinit, maitopohjaiset kasvirasvasekoitteet, kasvirasvajäätelöt, soija- tai kaurajäätelöt,  pehmytjäätelöt,  pehmytjäätelöt  suklaakastikkeella, vispautuvat  maitopohjaiset  kasvirasvasekoitteet tai vispautuvat vaniljakastikkeet, mikropopcornit, suklaamyslipatukat, äidinmaidonkorvikkeet, kermavaahtospraytuotteet, kuivat keksit (rasvaa alle 18 g/100g), täytekeksit, suklaa-/pähkinälevitteet, naudanpaistijauhelihat, vispautuvat kaurapohjaiset rasvasekoitteet ja rasvaiset keksit (rasvaa yli 19 g/100 g)” (THL 2015).

Elintarvikkeiden transrasvapitoisuuksia (THL 2015)

Kaikkien analysoitujen tuotteiden transrasvapitoisuus oli alle 0,5 g/100g, mikä on iso pudotus parinkymmenen vuoden takaiseen. Eniten transrasvaa oli kermavaahtosprayssä (0,46 g/100g), naudanpaistijauhelihassa (0,24 g/100g) ja rasvaisissa kekseissä (0,18 g/100g). Tulokset ovat merkittäviä, sillä pitoisuudet ovat pienentyneet murto-osaan. Ainoastaan pehmytjäätelöissä transrasvojen osuus oli lähes sama kuin aikaisemmin. Tässä näkyy uusien menetelmien tuottama vaikutus elintarvikkeiden rasvahappopitouksiin.

Maitorasvassa esiintyy luontaisesti konjugoitunutta linolihappoa (CLA), jonka rakenne on hieman erilainen kuin teollisissa transrasvoissa. CLA:ssa on kaksi kaksoissidosta, joista toinen on cis- ja toinen trans-muotoinen. Kaksoissidokset esiintyvät peräkkäisissä hiiliketjun atomeissa, jolloin niitä sanotaan konjugoituneiksi. Cis-muoto vaikuttaa rasvahapon muotoon, joka ei ole suora kuten teollisissa transrasvahapoissa ja tyydyttyneissä rasvahapoissa. Luonnossa esiintyvien transrasvahappojen terveysvaikutuksista kiistellään.

Miten välttää transrasvaa
 

Transrasvan saantia voi välttää syömällä mahdollisimman vähän teollisesti tuotettuja elintarvikkeita, joissa on osittain kovetettua kasvirasvaa. Tämä tarkoittaa eri asiaa kuin merkintä ”kasvirasva, osa kovetettu”, joka tarkoittaa että osa kasvirasvasta on kovetettu kokonaan ja osa jätetty kovettamatta. Kovetetussa kasvirasvassa ei transrasvoja ole. Myös lihan, rasvaisen maidon ja voin syönti kannattaa pitää kohtuullisena. Yllä oleva taulukko antaa hyvän kuvan transrasvaa sisältävistä elintarvikkeista. Suurin ongelma näissä elintarvikkeissa eivät kuitenkaan ole transrasvat, vaan muut huonot terveysvaikutukset.

Johtopäätökset

Rasvahappokoostumusten muuttuminen on merkki siitä, että transrasvoja synnyttävästä osittaisesta kovettamisesta on siirrytty vaihtoesteröintiin. Myös raaka-aineet voivat nykyisin olla erilaisia. Suomalaiset saavat korkeintaan 0,5 % päivän energiasta transrasvoista (THL 2013), mikä on vähän. Yli puolet saadaan lihasta, maidosta ja voista.

Transrasva ei ole suomalaisilla ongelma. Suurempi ongelma rasvojen suhteen on liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Ongelmana on lihajalosteista ja punaisesta lihasta, sekä joistakin maitotuotteista, kuten voista (juustosta) ja kermasta saatu rasva. Rasvaiset jogurtit voivat olla ongelma jos niitä kuluttaa paljon, etenkin jos rasvapitoisuus on korkea. 

Tyydyttynyeiden rasvojen eri lähteet vaikuttavat eri tavalla terveyteen (esim. juuston vaikutukset ovat erilaiset kuin voilla tai punaisella lihalla), mutta yleissääntönä voidaan pitää, että ruokavalion tyydyttymättömän rasvan osuuttaa tulisi lisätä mm. öljyjen (ei kookosöljy), pähkinöiden ja siementen sekä margariinin muodossa. Ja jos ei margariinia halua syödä, ei ole pakko.

Rasvaa ei tarvitse pelätä, kunhan se on oikeanlaista. Transrasvoista paasaaminen voidaan jo lopettaa.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Elintarvikeanalyysit: transrasvahapot. Työpaperi 10/2015. Verkkojulkaisu.

American Heart Association. Trans Fats. Päivitetty 7.10.2015. http://www.heart.org/HEARTORG/GettingHealthy/NutritionCenter/HealthyEating/Trans-Fats_UCM_301120_Article.jsp#.VjIv2ytp21o

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Finravinto 2012 -tutkimus. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino 2013.